Huononäköinen ihminen: henkilö, jonka täytyy käyttää piilolinssejä, jotta näkisi silmälasinsa.

Huononäköinen ihminen: henkilö, jonka täytyy käyttää piilolinssejä, jotta näkisi silmälasinsa.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Suksikaa suolle

Halusin lähteä viime vuoden elokuussa jonnekin patikoimaan, mutta läheiset kansallispuistot, Nuuksio ja Sipoonkorpi, eivät innostaneet yhtään. Googletin, löytyisikö Etelä-Suomesta kohtuullisen ajomatkan päästä muita kansallispuistoja, ja löysin Torronsuon kansallispuiston läheltä Forssaa. Ihastuin Torronsuohon viime vuonna niin kovin, että kävin siellä taas pari viikkoa sitten uudestaan. Torronsuosta näyttää tulevan jokavuotinen perinne!

Olen jostain syystä tykännyt aina kovasti soista, vaikka minulla onkin niistä kovin vähän todellista kokemusta. Suon karuudessa on jotain äärimmäisen rauhoittavaa ja omalla tavallaan kaunistakin. Pitkospuilla kävelykin on varsin eksoottisen tuntuista. Siksi olenkin valtavan iloinen, että tuommoinen paikka kuin Torronsuo on niin lähellä pääkaupunkiseutua (reilun tunnin ajomatkan päässä). Torronsuolla sielu ja silmä lepäävät!

(Muutama kuvista on otettu viime elokuussa, mutta suurin osa kuitenkin tänä vuonna.)



Torronsuon reitit lähtevät Kiljamon pysäköintialueelta. Reittejä on kolme: Lyhin reitti (1.5 km) kiertää Kiljamon, ja hieman pidempi reitti (3 km) kulkee suon halki Härksaaren vanhalle louhokselle. Pisin eli kymmenen kilometrin mittainen reitti jatkaa Härksaaren louhokselta Torron kylään ja sieltä taas takaisin Kiljamoon.

Kävelin viime vuonna louhokselle ja takaisin, jolloin matkaa kertyi kuutisen kilometriä, mutta nyt halusin kiertää pisimmän reitin, koska halusin nähdä myös Torron kylän. Olo oli vähän epävarma siinä mielessä, etten ollut kävellyt noin pitkää matkaa polvieni takia pariin kuukauteen, ja aavistelin, että kävelystä saattaisi seurata ogelmia. Halu päästä Torronsuolle voitti kuitenkin kaiken.

Kiljamon pysäköintialueen lähellä on tulentekopaikka, puuvessat sekä luontotorni, josta avautuvat hienot näkymät suolle.


Kuvassa näkyykin jo Härksaaren louhokselle kulkeva reitti, joka kulkee suurimmaksi osaksi pitkospuita pitkin suon ylitse.

Matkan varrella on muutama penkki, jolla voi levähtää tai pitää vaikkapa evästauon.
Matkan varrella näkyi myös runsaasti sisiliskoja, jotka sujahtivat tulijan jalan edestä pitkospuiden alle piiloon. Kyykäärmeenkin näin viime vuonna. Kannattaa siis katsoa jalkoihinsa.

Pitkospuut olivat tänä vuonna paljon huonommassa kunnossa kuin viime vuonna, ja pitkospuiden huonosta kunnosta oli varoitettu kyltilläkin. Kannattaa siis katsoa jalkoihinsa senkin takia.


Torronsuon kansallispuisto on lähes kokonaan suota, ja Torronsuo onkin yksi Etelä-Suomen suurimmista soista. Suolla näkee kasveja, joita ei muualla näe, ja ne voivat tuntua kaupunkilaisesta joskus kovinkin eksoottisilta.


Ihmettelin aluksi näitäkin marjoja, että mitähän mahtavat olla. Vasta kotona tajusin, että nuo taisivatkin olla lakkoja. Ja minä kun olin luullut, että lakkoja kasvaa vain... ööh, suolla. 😳

Lakat ovat ilmestyneet jo kauppoihinkin, ja esimerkiksi Citymarketissa niitä myytiin hintaan 159 per ämpäri. Lakka ei ole koskaan ollut minun herkkuni, joten säästyypähän pitkä penni!






Näin viime vuonna tällaisia punaisia kasveja, jotka näyttivät minusta ihan joltain lihansyöjäkasveilta. Sain googlettelun tuloksena selville, että lihansyöjäkasvejahan nämä taisivat ollakin, tarkemmin sanottuna pyöreälehtikihokkeja. 

Myös erilaisia pörriäisiä ja perhosia on Torronsuolla ja sen ympäristössä paljon.




Suoalueen päätyttyä loppumatka Härksaaren louhokselle kulkee melko synkeää metsäpolkua pitkin. Reitti on merkitty koko matkan hyvin selkeästi, joten reitiltä ei oikein voi eksyä, vaikka Torronsuon esitteessä sanotaankin, että kartta on matkalla tarpeen.

Reitti on merkitty sekä opaskyltein...




... että keltaisin reittimerkein.

Louhokselta polku palaa taas hetkeksi pitkospuille, ennen kuin reitti siirtyy Torron kylään vievälle tielle.


Maantiellä kävely oli hieman pitkästyttävää, mutta onneksi bongasin pian pitkospuut, jotka kulkivat melko lähellä tietä, ja siirryin kävelemään niille. Olin saanut sellaisen käsityksen, että reitti kulkisi lopun matkaa (ihan viimeistä osuutta lukuun ottamatta) teitä pitkin, ja ihmettelinkin, mikä tämä toinen reitti mahtoi olla. Asia selvisi kuitenkin myöhemmin.

Olin tyytyväinen, että olin päätynyt tälle toiselle reitille, sillä löysin lintutornin, josta oli taas kivat näköalat suolle. Söin tuolla ylhäällä toisen eväsleipäni, maisemista samalla nauttien.


Lintutornin juurella oli myös laavu, mutta koska siellä oli eläkeläisiä paistamassa makkaraa, en viitsinyt mennä häiritsemään, vaan jatkoin matkaani polkua pitkin. Tällöin selvisi, että olinkin kävellyt hiihtolatua pitkin. 

Ei ollut kovin huima lasku. Varsinkaan, kun ei ollut suksia jalassa!




Torron kylän kulttuurimaisemia sanotaan ainutlaatuisiksi, ja Torro olikin varsin viehättävä paikka. Museovirasto on jopa määritellyt Torron kylän yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.






Kylän ilmoitustaulu.

Tässä kohtaa kaupunkilaisen piti turvautua kännykkään: kääntyäkö Somerolle vai Forssaan? Letkuun ei kannattanut lähteä, koska olin näköjään jo tulossa Letkusta.

Letku-kyltti herätti taas huonon huumorintajuni, ja mieleen tuli kaikenlaisia enemmän ja vähemmän surkeita vitsejä. Esimerkiksi: missä pidetään palomiesten pikkujoulut? No Letkussapa tietenkin.


Yhden talon pihalla seisoi iso koira tuijottamassa menoani, ja hieman jo huolestuin, saisinko hampaanjäljet takamuksiini. Onneksi koira vain seisoi ja tuijotti.

Tästä näkymästä tuli mieleeni riisipelto ja kookospalmut. 😀
Torron kylän jälkeen seurasi matkan ikävin osuus eli kävelyä maantien reunassa. Ei ole mitenkään mieltä ylentävä kokemus tallustella kapeaa maantien reunaa, kun isot rekat suhahtelevat ohi vain puolen metrin päästä. Jos rekkakuski sattuisi olemaan väsynyt tai irrottamaan katseensa hetkeksi tiestä vilkaistessaan esimerkiksi kännykkäänsä, pahaa-aavistamaton patikoija päätyisi kuusen oksalle, ennen kuin ehtisi päivää sanoa.

Onneksi Torronsuon kansallispuiston kyltti tuli lopulta näkyviin, ja oli aika siirtyä takaisin pitkospuille.






Ihanaa! Rauha ja hiljaisuus!

Suoselfie.




Jos et ole vielä käynyt Torronsuolla ja asut sopivan ajomatkan päässä, käy ihmeessä tutustumassa paikkaan. Äläkä unohda ottaa eväitä mukaan!

P.S. Kannattaa myös ladata kännykkään Retkipaikan mobiilisovellus, josta on apua ja iloa sekä tällä että tulevilla retkillä.

P.P.S. Polveni kestivät kävelyn yllättävänkin hyvin. Parin kuukauden lenkkeily- ja uintitauko on tehnyt siis ilmeisen hyvää. Jee!

28 kommenttia:

  1. Hieno luontoretki! Saakin naytti suosivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hieno päivä! Sää suosi viime vuonna, mutta tänä vuonna oli alkumatkasta aika pilvistä. Onneksi sitten kuitenkin kirkastui. :-)

      Poista
  2. Tekisipä mieli lähteä tuonne käymään! Minun piti käydä Kanadassa asti, että muistin kuinka kiva on kulkea luonnossa ja että oivalsin kuinka se nykyään luonnistuu ihan koko perheen voimin kun meidän pieninkin kävelee ihan reippaasti jo omin jaloin. Ainakin tuo lyhyin reitti onnistuisi jo häneltäkin, ehkä tuo vähän pitempikin.

    Mutta nyt ollaan kyllä vähän turhan kaukana noista patikointimaisemista... Hyvä tietää kuitenkin tulevien Suomi-lomien varalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistin taas Torronsuolla, miten upeaa luonnossa kulkeminen on ja miten tärkeää luonto on ihmisen hyvinvoinnille. Vaikka minäkin olen nähnyt vähän kaikenlaista, niin suo on melkein paras paikka maailmassa. :-D

      Näin tuolla useammankin perheen, ja Torronsuo on varmasti elämys lapsillekin. Ainakin, jos mukana on hyvät eväät. ;-)

      Poista
  3. Minäkin tykkään soista! Tämä kesä olikin ennätyssuokesä. Kävin suolla saunomassa ja yöpymässä ja sitten vielä erikseen suoretkellä.

    Hieno paikka tuo Torronsuo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sinun saunomisesi olikin aivan ikimuistoinen suokokemus! Varmasti muistelet sitä vielä vanhana kiikkustuolissakin. :-)

      Poista
  4. Olispa kiva päästä tuonne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa vaikka joskus tulevalla Suomi-visiitillä? Voin kyllä suositella Torronsuota lämpimästi. Siellä Keski-Euroopassakin on tietysti ihan huikeita paikkoja ja maisemia, mutta mahtaakohan siellä olla tuommoisia soita?

      Poista
  5. Vau mieletön patikkareitti! Tuollainen on kiva missä on paljon pitkoskäveltävää, minä olen käynyt parilla sellaisella suolla missä niitä pitkospuita on vähän, mutta niillä olisi kiva kävellä vaikka kilometrejä ja ihailla laajaa suota. No, olen tuosta miehestä sikäli riippuvainen että hänellä on auto ja kortti, minä liikun vain fillarilla joten tuonne saakka en taida ihan patikoimaan yksin päästä :) Mutta pistetään mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torronsuolla pitkospuita on varmasti useampi kilometri, joten olisi ihan sinun paikkasi. :-) Jospa se mieskin innostuisi suokäppäilystä?

      Torronsuo on kyllä mahdottoman hieno paikka. Olin suorastaan hämmästynyt, että täältä Etelä-Suomestakin löytyy jotain tuommoista. Tuli ihan Lappi mieleen.

      Poista
  6. Mahtava patikkaretki ! Eikö ole suuri ero Suomen hiljaisuus ja Intian vilinä ?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on todellakin! Suomen hiljaisuus olisi loistava vientiartikkeli, jos sitä vain saisi pullotettua jotenkin. :-)

      Poista
  7. Tuosta paikasta en olekaan koskaan kuullut,joten kiitos esittelystä. Näyttääkin hyvältä patikointipaikalta, ja sisiliskot bonusta (tykkään niistä;D) Tuo hiljaisuus onkin sitä mitä ehkä eniten kaipaan Suomesta...aina välillä...
    OI lakkoja,olisin ollut tosi innostunut tuosta löydöstä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut minäkään kuullut aiemmin Torronsuosta, ennen kuin sattumalta bongasin sen. Oikein rupesin miettimään, että mitähän kaikkea muuta mielenkiintoista tässä ihan lähelläkin on, ilman että edes tiedän siitä.

      Saakohan kansallispuistosta kerätä lakkoja? Ei varmaan? En tiedä.

      Poista
  8. Oi miten upeita kuvia!! Tuollaiset retket on ihan huippuja..noista kuvista voi melkein tuoksuttaa sen ihanan suon/suopursun tuoksun:)♥ Kaunista elokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päden paja, ja kiitos myös kommentistasi! Minäkin tykkään tämäntyylisistä retkistä yli kaiken. Mikään ei vedä vertoja sille, että saa kuljeskella luonnossa ihan rauhassa. Siinä on melkein kaikki, mitä ihminen tarvitsee. :-)

      Poista
  9. Oi mikä retkikohde. Täytyykin katsoa, että kuinka pitkälti meiltä olisi sinne matkaa. Onneksi tuossa melko lähellä on Valkmusan suo, jonne voi ainakin mennä suopursua haistelemaan:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torronsuo olisi varmaan oikein kiva päiväretkikohde sinulle. Uskoisin, että ihastuisit paikkaan, ja eritoten Torron kylään. :-)

      Poista
  10. Sipoonkorvestakin löytyy muutamie pienempiä suolämpäreitä, varsinkin jos lähtee pois suosituimmilta poluilta. Sieltä löytyy myös lähes varmasti uudenmaan paras paikka poimia karpaloita.

    Harva tulee ajatelleeksi että hillaa/lakkaa kasvaa lähes koko suomessa, tai kasvaisi jos luonnontilaisia soita olisi säästynyt enemmän. Jotenkin ihmiset mieltävät sen vain pohjoisen jutuksi. Joinain kesinä uudeltamaalta on löytynyt enemmän hillaa kuin täältä lapin rajamailta. :D

    Tänä vuonna asia on kuitenkin taas toisinpäin ja näillä nurkilla hillan poimijoille maksetaan 6-8e/kg eli melkoisesti nousee marjan arvo kun se ajetaan etelään. Ei sitä kuitenkaan määräänsä enempää ole ja täysiä työpäiviä tuolla suolla saa viettää että bensakulut ja jonkun korvauksen menetetystä ajasta saa takaisin, vaikka itsekin nautin suolla käyskentelystä. Paha vain että marjoja poimiessa maisemiin ei tule niin paljoa kiinnitettyä huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy tunnustaa, että olen juuri yksi niistä, jotka ovat luulleet, että lakkoja kasvaa vain Lapissa (ja karpaloita myös). Ei ole tullut mieleenkään, että niitä voisi löytyä ihan lähimaastoistakin, jopa Sipoonkorvesta. Lakkojen arvon olen kyllä ymmärtänyt, sillä eihän niitä kasva joka mättäällä, kuten esim. mustikkaa, ja jos pohjoisesta tulevat, niin kuljettaminenkin maksaa.

      Ai niin, sinä olet Lapista. Sinne minäkin taas ensi viikolla suunnistan. :-)

      Poista
  11. Hienot maisemat, tykkaan erityisesti noista kylan maisemista! Rakastan kaikkia pienia, vanhoja kylia oli sitten kyseessa mika maa tahansa. Meilla on sen verran hikiset helteet paalla etta kavelylenkkeja ei voi tehda kuin aamu kuudelta mutta syyskuuta odotellessa, aika vahalla selvittiin tana kesana helteiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin Torron kylästä valtavasti! En ole varsinaisesti mikään "kyläihminen", mutta Torrossa oli jotenkin niin pysähtyneen uninen tunnelma, että se suorastaan vangitsi.

      Kuulostaa ihan Intian meiningiltä: aamukuudelta lenkille. (En minä, mutta appiukko. :-D) Toivotaan siis, että syyskuu saapuisi pian!

      Poista
  12. Mä niin rakastan soita <3 Mulle ne onkin tutumpia kun kainuussa missä lapsuuteni vietin, niin niitä riitti. Samoin pitkospuita ja lakkaämpäreitä ihan ilmaiseksi ;) Lapsena halusin aina lakka-kermakakun ja iskähän se teki. Iskä jatkaa lakkojen poimimista edelleen ja täyttää minunkin pakkaseni sen suhteen. Keskisessä suomessakin kuulemma lakkoja on, mutta ei ole minun eteen niitä paikkoja sattunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suot ovat minullekin sellainen ominainen sielunmaisema, jos näin voisi sanoa. Tunnen olevani kuin kotonani suolla. Harmi vain, kun hyvät suot ovat niin harvassa täällä etelässä. :-D

      Ihanaa, että saat lakkoja omasta takaa! Minun isäni kalasti meille ennen ahvenet, ja oli kyllä melkoista luksusta, kun oli aina ahvenfileitä pakkasessa. Nyt pitää maksaa melkein kolmekymppiä kilolta, jos ahvenia tekee mieli.

      Poista
  13. Hienon näköinen paikka! Kyllä luonnossa liikkuminen on parhautta 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! En ihan äkkiä keksi mitään muuta, mikä tuottaisi samalla tavalla iloa kuin luonnossa liikkuminen. :-)

      Poista
  14. Kiva kirjoitus ja kuvat! Katsopa googlesta Meiko Kirkkonummella. Ovat juuri tehneet sinne uudet pitkospuut ja maisemat järven ympärillä ovat todella kauniit kun korkeuseroakin löytyy. Toinen hieno paikka on Porkkala. Tervetuloa meidänkin kulmille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos vinkeistä! :-) Porkkalassa olen joskus haaveillut käyvänikin, mutta Meikosta en ollut kuullut aiemmin mitään. Kuulostaa käymisen arvoiselta paikalta!

      Poista