Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 10. joulukuuta 2012

Mies kalsareissa

Olen yrittänyt viime päivänä korjailla vanhoja blogipostauksiani ja lisätä poistamiani kuvia, ja kyllä siinä onkin ihan hirveä homma. En nyt taidakaan jaksaa tarinoida mitään sen pidemmin, vaan laittelen vain muutamia kuvia viikonlopulta.

Kävimme taas appivanhempien tontilla, kun ukkelin piti tavata tieurakoitsija. Maaseudulla alkaa olla jo aika kuivaa, eikä se ole mikään ihmekään, sillä talvi on ollut minusta poikkeuksellisen lämmin. Eilenkin päivällä oli 33 astetta, ja yölämpötilatkin ovat liikkuneet siinä 18-19 asteen kieppeillä. Minua vähän ärsyttää, että on vieläkin näin lämmin, ja muistelen vähän kaiholla kahden vuoden takaista aikaa, jolloin oli tosi viileää. Jouduimme silloin nukkumaan ukkelin kanssa tonttulakit päässä, kun yöllä oli niin kylmä, eikä ollut muutakaan päähän laitettavaa. Smiley Nyt kun olisin kunnolla varustautunut (minulla on pipo, toppatakki, villasukat ja käsineet), niin talvesta ei näy jälkeäkään!

Kaikesta huolimatta maaseudulla kynnettiin riisipeltoa. Maanviljelymetodit ovat varmasti yksi niistä asioista, jotka eivät Intiassa ikinä muutu. Pelloilla käytetään kuulemma myös traktoreita ja muita koneita, mutta itse en muista koskaan nähneeni pelloilla muuta kuin ihan vanhanaikaista ihmis- ja eläintyövoimaa.


Minua vähän hävetti seistä pellon laidassa kyttäämässä, kun tämä nuorukainen tallusteli pellolla selvästikin aluskalsareissaan (aika muhkeat pakarat!), mutta kuvatuksi tuleminen ei näyttänyt lainkaan haittaavan häntä itseään. Smiley


Näimme myös punaisessa kukassa olevan gongura-pellon. En tiedä, mitä gongura mahtaisi olla suomeksi (olisiko kiinanruusu), mutta englanniksi se on 'sorrel'. Gonguran lehtiä käytetään täällä aika paljon ruoanlaitossa, mutta kukkia (tai nuppujahan nuo taitavat vielä olla) en ollut ennen nähnyt.



Tontilla ei ollut tapahtunut yhtään mitään, mikä ei ollut mikään yllätys, kun eihän siitä ole kuin viikko, kun kävimme siellä edellisen kerran. Ainoa havaittava muutos oli se, että tontille jätetyt tyhjät viinapullot oli rikottu tuhannen pirstaleiksi, ja tontille oli ilmestynyt lisää roskia (ja ruskeita torttuja).


Tulitikkuaskeja, tyhjiä purutupakkapusseja ja tupakka-askeja oli paljon!

En hirveästi viitsinyt hyppiä heinikossa, kun siellä oli niitä liukumiinoja, ja aina välillä heinikossa kahisi. Minä tietysti heti ajattelin, että siellä on käärmeitä, kunnes sitten näin yhden potentiaalisen kahistelijan, joka oli aika hyvin naamioitunut. 


Pysy loitolla!

Ukkelin piti käydä naapurin asioilla jututtamassa tämän talonvahtia, ja minä olin tietysti onnesta soikeana: näkisin taas sen ihanan koiranpennun! Kun saavuimme naapurin pihapiiriin, yritin etsiä katseellani koiranpentua, mutta sitä ei näkynyt missään. Näkyi vain paljon ihmisiä, mutta ei ihanaa valkoista koiranpentua. Ukkeli taisi arvata ajatukseni, koska hän kysyi heti talonvahdilta, missä koiranpentu on. Talonvahti kertoi, että koira ei ollut enää heidän luonaan. Koiran emon omistajaperhe oli hakenut koiranpennun takaisin, koska oli käynyt ilmi, että talonvahdilla ei ollutkaan varaa ruokkia koiraa! Ilmankos raukka olikin viimeksi ollut niin voipuneen oloinen, kun se ei ollut saanut riittävästi ravintoa! En kestä. Smiley Tällaiset tapaukset saavat miettimään, mikä sitten on eläimen kannalta parempi: se, että eläin saa olla samojen ihmisten kanssa koko ajan tutussa ympäristössä mutta joutuu kuitenkin olemaan liian vähällä ravinnolla, vai se, että eläin joutuu välillä stressaamaan matkustamisen tai vieraiden hoitopaikkojen takia mutta saa kuitenkin aina varmasti riittävästi ruokaa.

Paluumatkalla ajoimme suuren osan matkasta Intian pisimmän ylikulkusillan, flyoverin, alla, joka yhdistää näppärästi Hyderabadin lentokentän ja kaupungin. Ylikulkusillan pituus on 11,6 kilometriä, eikä siltä taida olla matkalla kuin yksi uloskäyntimahdollisuus, joten sitä käyttävät lähes yksinomaan ne, jotka ovat menossa lentokentälle tai tulossa sieltä. Matkanteko käy siis huomattavan nopeasti (vaikka tien laatu ei olekaan aina kovin kaksinen), kun ei ole muita säheltäjiä hidastamassa matkantekoa.



Ylikulkusillalle näkyy hyvin kalan muotoinen rakennus, jonka olen nähnyt aiemmin vain ylhäältä sillalta. Nyt kun kerran pyörimme sillan alapuolella, keksin, että voitaisiin käydä katsomassa rakennusta vähän lähempääkin.

 
Rakennuksessa majailee kalastuksen kehittämislaitos (National Fisheries Development Board), ja siinä on arkkitehdilla välähtänyt, kun on tuommoisen rakennuksen suunnitellut! Ukkelin mielestä rakennus on huonosti toteutettu ja sen olisi kuulemma voinut tehdä paremminkin, mutta minusta kala on vallan söötti. Illalla varsinkin se on hauskan näköinen, kun kalan suu on valaistu punaisella ja silmät sinisellä. Smiley


Kun kaupunkia kaunistettiin biodiversiteettikonferenssia varten, ylikulkusiltojen alapuolia maalattiin, ja niille laitettiin kaiverruksia ja veistoksia. Yhden ylikulkusillan alle laitettiin tanssivia intialaishahmoja, jotka ovat minusta pelottavan aidon näköisiä.




Viikonloppuna tuli käytyä myös kotimme lähellä olevassa jäätelöbaarissa, jossa emme ole aimmin käyneet, vaikka se lähellä onkin.


Tämän paikan erikoisuus on se, että jäätelöannokset tehdään niin, että jäätelö ja ja muut lisukkeet "litistetään" lusikalla yhteen ja hakataan sen jälkeen veitsellä sekaisin annokseksi.


En ole oikein tajunnut, onko hommassa varsinaisesti mitään järkeä, mutta ilmeisesti sillä saadaan aikaiseksi erityisen maukas jäätelöannos. Hyvää se kyllä olikin!

Otimme jäätelöannokset mukaan ja nautimme ne kotona.

Appivanhempien kylpyhuoneremontti ei ole oikein edennyt. Keskiviikkona kaivaustyöt saatiin päätökseen, ja putkien reikäkohdatkin löytyivät.


Sen jälkeen poikia ei ole töissä näkynytkään; mitä he nyt eilen olivat käyneet paikalla ihmettelemässä, että siellä se työmaa vielä on. Taitaa olla työn kestoksi arvioitu kuusi päivää olla mennyt jo! Anoppia suututtaa töiden pitkittyminen, koska hän ei pääse pesemään edes pyykkiä, kun pesukone oli juuri toisessa näistä remontoitavista kylppäreistä. 

Minunko piti laittaa vain kuvia ja olla jaarittelematta mitään? Ei tainnut ihan onnistua. Smiley

36 kommenttia:

  1. Jippii!!!! Ihana kalarakennus pääsi vihdoinkin blogiin. On se kyllä vaan hieno! :)
    Meilläkin on tuollaisia samanlaisia jätskibaareja. Saa valita maun ja mitä haluaa niihin sekoitettavaksi ja nehän sitten näppärästi sekoittaa. Saa just mitä haluaa. Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä paikkansa ansainnut! :-) Ei ole kalarakennuksen voittanutta, hih.

      Poista
  2. Kiva kun jaksoit jaaritella<3
    Sorrel on tietääkseni suolaheinä, mutta ei nuo ihan tavallista eurooppalaista suolaheinää taida olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Suolaheinä kuulostaisikin kyllä enemmän syötävältä kasvilta kuin kiinanruusu. Jospa se on jokin intialainen suolaheinälajike.

      Poista
  3. Aika uskomaton tuo kalatalo! Ensin ajattelin etta se on joku vitsi eika oikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunkin silmäni levisivät, kun tuon ekan kerran näin. :-D

      Poista
  4. Hei! Luin viikonloppuna loppuun ruotsalaisen Mikael Bergstranding kirjan Delhis vackraste händer ja tykkäsin kovasti. Kirja kertoi hänen tai alter egonsa vuodesta Delhissä. Kirja on mielestäni juuri ilmestynyt suomeksikin. Tuli kova matkakuume Intiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! :-) Kirja löytyy suomeksi näköjään nimellä Delhin kauneimmat kädet. Täytyykin etsiä se heti seuraavalla Suomen-reissulla käsiini. Kiitos vinkistä!

      Nyt sitten vaan matkalippua varaamaan. :-) Täällä kyllä näkemistä ja kokemista riittää.

      Poista
  5. Olisivatpa kaikki talot tuollaisia, että niistä näkisi mitä asioita niitten sisällä hoidetaan! Päättömänä mielleyhtymänä mainittakoon British Museumin näyttely ghanalaisista hautajaistavoista; vainajan ruumisarkku tehdään muistuttamaan sitä mistä hän eläessään tykkäsi tai mistä hän haaveili:

    http://onelifeceremonies.co.uk/funeral-blog/index.php/2010/12/ghanas-crazy-coffins/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Voi apua noita arkkuja! Ihan tässä lähti mielikuvitus lentoon - minkä mallinen minun omastani tulisi. Se olisi varmaan joku tylsä Mars-patukka. :-)

      Poista
  6. Täälläpäin maailmaa käytetään myös tuota sorrelia jonkun verran, Jamaikalla siitä tehdään jouluista juotavaa ja on se tainnut tulla täällä Belizessäkin jossain vaiheessa vastaan, mutta lähinnä kai juomien merkeissä täälläkin.

    Mahtava kalatalo ja hienoja kuvia kaiken kaikkiaan. Pieni kulma Intiaa aukeaa tässä vähän kerrallaan!

    Tsemppiä kuvien uudelleen liittämiseen. Voin kuvitella, että se on kovaa hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juomana en ole koskaan sorrelia maistanutkaan, mutta pitäisi ehkä kokeilla. Täällä kasvin lehtiä käytetään paljon ihan pinaatin tapaan. Itse en sorrelista niin hirveästi tykkää, kun se on aika voimakkaan makuinen.

      Erityisesti kuvien etsiminen koneelta ja toiselta kovalevyltä on kovaa hommaa, ja sitten kun ne pitää vielä pienentääkin ennen blogiin uudelleenlaittoa, etten tee samaa virhettä kahteen kertaan. :-) Kaiken lisäksi kun etsiskelin tänään kuvia joihinkin Suomi-postauksiin ja katselin kuvia Suomi-ihmisistä, tuli hirveä ikävä. No onneksi heidät näkee taas ensi kuussa. :-)

      Poista
  7. Kiitos taas kivasta kirjoituksesta. Myös tuo jouluaiheinen on hupaisa :)

    Minä olen juonut Egyptissä Kiinanruusun kukista tehtyä teen kaltaista juomaa. Olen oppinut tuntemaan kiinanruusun intian englanniksi "shoe flower". Sen kukilla on kuulema hyvä kiillottaa kenkiä :O Samaa hibiscusten sukua näyttää olevan Gonguran/sorrelin kanssa. Kiinanruusu on Suomessakin sisäruukkukasvi ja Intiassa kasvaa pensasmaisena puutarhoissa.

    Sorrelia on mielenkiintoinen tuttavuus!
    Mukavaa viikkoa!
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, enpä ole hirveän monta kertaa jouluvalojani poltellut. Olisinko kolme kertaa. :-)

      No jopa on erikoinen kasvi, kun sopii kengänkiillotukseenkin! Olen monesti miettinyt sitä, miten kaikki tällaiset asiat on saatu oikein selville. Onko otettu vain umpimähkään jokin kasvi ja ruvettu kokeilemaan, miten sillä saisi kengät kiiltämään. Ja kaikki luonnonlääkkeetkin, jonkunhan on täytynyt ensiksi toimia koekaniinini ja testata, miten käy, lähteekö tauti vai ei. Näin syvällisiä ajatuksia tässä iltapuhteella tulee ajateltua. :-D

      Mukavaa viikkoa sinullekin – ja hyvää joulun odotusta tietysti myös (jos olet jouluihmisiä)!

      Poista
  8. Minäkin katsoin että mikä ihmeen sorrel,sillä sorrel minulle on suolaheinä,joka nyt täällä just on alkanut kasvamaan ja on hyvä aines keittiössä:) Tuo taitaa tosiaankin olla hibiscus,josta saa ihanaa kauniin punaista juomaa,sekä kylmänå että lämpimänä-On yleinen myös Meksikossa jamaica nimisenä ja Venäjälläkin sitä juodaan,koska olen helposti löytänyt niitä kuivattuja kukkia venäläisten kaupasta.Tavallinen kiinanruusu taas on sitten vähän erilainen ja sitä kasvaa tässä ihan lähellänikin vaikka kuinka paljon,pensaissa ja puinakin.Onpa teillä kuuma,huh,kuin meillä elokuussa,onneksi tuollaiseen on vielä aikaa;D
    Ja tuo kalsarimies sopisi hyvin alusvaatemainokseen,hieno peppu;D
    Ja mahtava tuo kalatalo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun etsiskelin tarkemmin tuon kasvin nimeä enkuksi, niin ilmeisesti sitä nimitetäänkin nimellä 'red sorrel'. Sopisi ainakin ulkonäköön paremmin kuin se tavan sorrel. :-)

      Hih, takapuolensa puolesta mies tosiaan sopisi vaikka mainokseenkin: En tiedä, kelpaisiko tuo naamavärkki sitten... ;-D

      Minä odottelen niitä pipokelejä – sais kyllä tulla jo. :-D

      Poista
    2. Ainakin kaikki tuon ahosuolaheinän tuntomerkit sopisivat tähänkin kasviin, mutta se vähän hämää, kun ahosuolaheinä on latinalaiselta nimeltään Rumex acetosella ja gonguran väitetään olevan Hibiscus sabdariffa. Eli latinalaisen nimen-mukaan gongura kuuluisi kuitenkin hibiskusten sukuun, mutta en tiedä, uskoako vai ei.

      Poista
  9. Minä tässä just lukaisin miehelle ääneen tuota sun kirjoitusta ja ihmettelin sitä kalataloa. En muista sitä Hyderabadista ja mies siihen, että useihan me ajeltiin siitä ohi. Se ei vaan ollut silloin vielä valmis. Minä varmaan liikun laput silmillä, kun vastaava keskustelu käytiin myös tänään autossa matkalla töistä kotia. Sanoin nimittäin, että olisipa kentällä jo jää, jotta lapset pääsisivät luistelemaan.. Siihen mies, että aamullahan siellä oli jo tankkiauto jäädyttämässä kenttää ja myös eilen illalla..hih! Laput silmillä siis! Kiva, kun kirjoittelet niin paljon. Minä kyllä käyn lukemassa kaikki, mutten aina ehdi kommentoimaan./Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin jotenkin kuvitellut, että tuo talo ois ollut olemassa kauemminkin, mutta yllätyin kuin googlettelin postausta kirjoittaessa ja sain selville, että talo avattiin vasta tämän vuoden huhtikuussa. Ei siis ihme, että minäkään en aikaisempina vuosina ollut taloa nähnyt. ;-)

      Välillä sitä on kai niin ajatuksissaan, että on ne laput silmillä. :-) Minulla ne on ihan kirjaimellisestikin, kun olen nukkunut ne semmoisen silmälaput silmillä, ettei tuuletin käy silmiin, kun silmät vuotaa taas.

      Olen edelleen polvivammainen, enkä voi tehdä oikein mitään, ja siksi mulla on niin paljon aikaa kirjoitella. Blogimaailmassa saa onneksi ajan kulumaan aika hyvin. :-) Tuostakin automatkasta sain maksaa sillä, että en sitten eilen voinut tehdä oikein mitään, kun polvi oli niin rasittunut. Kai tässä pitää jonnekin magneettikuvaukseen mennä, että sais vähän selvyyttä tähän, prskele.

      Poista
  10. Nama sun kirjoitukset on kylla tosi mielenkiintoisia, mua nauratti tuo onnellisen naköinen kalsarihemmo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, naama oli tosiaan kuin Naantalin aurinko. :-)

      Poista
  11. Hih, melkoista pakaratreeniä taitaa tuo tarpominen olla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä tuota ajatellutkaan! Siinähän ne tosiaan varmasti muokkautuvat. :-D

      Poista
  12. Ihanan hersyvää tekstiä jälleen höystettyinä hauskoilla kuvilla. Pakko tunnustaa, että minäkin kiinnitin aivan ensimmäiseksi huomioni miehen mehukkaisiin pakaroihin :DD

    Tuo "kalatalo" on kyllä symppis, kaikkea sitä keksitäänkin! Ei nähtväsäti tuo remppaaminen suju sielläkään ihan aikataulujen mukaan. Täältä ei sentään työväki kadonnut kesken kaiken, vaan tekivät homman loppuun. Tosin odotellaan yhä matonvaihtajia ja varmaan saadaan taas lähetellä puoli miljoona mailia ja painostaa ennen kuin mitään tapahtuu. Jos edes jouluksi saataisiin tämä kämppä kondikseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no onneksi en ole ainoa! :-D Ajattelin jo, että olenkohan mä jotenkin puutteessa tai jotain, kun pitää käydä kyttäilemässä pellon laidassa vierasta ukkoa alushousuissa. Puolustuksekseni sanon kyllä sen, että en siinä kuvausvaiheessa kiinnittänyt pakaroihin mitenkään erityisesti huomiota, vaan huomasin ne vasta sitten, kun ne pomppasivat kuvasta silmille. :-D

      Täällä ei todellakaan remppaaminen suju aikataulujen mukaan. Jos se sujuu, niin se on suurempi ihme kuin että jos ei suju. Hienoa, että teillä saatiin remppa päätökseen! Kunpa nyt tosiaan saisitte kaiken jouluksi kuntoon. Pidän peukkuja!

      Poista
  13. Vielä tuosta mielenkiintoisesta kasvista: Olisiko se Roselle (Hibiscus sabdariffa). "Kaikkitietävässä" Wikipediassa sanotaan, että se on Teluguksi Gongura.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Roselle_%28plant%29

    http://en.wikipedia.org/wiki/Gongura

    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota hibiscus sabdariffaa minäkin katselin, mutta en löytänyt sille muuta suomenkielistä nimeä kuin kiinanruusun. Täältä löysin nyt sellaistakin tietoa, että samaa kasvia kutsutaan ilmeisesti myös teehibiskukseksi. Ilmeisesti tuo kasvi ei sitten ole mikään suolaheinä ollenkaan, ja siksi vähän ihmetyttää, miksi sitä kuitenkin kutsutaan englanniksi nimellä 'sorrel', tai ilmeisesti siis 'red sorrel'. Jokin tässä nyt mättää. :-)

      Poista
  14. Hauskan näköisiä kyttyräselkäisiä lehmiä, vakka täytyy myöntää, ettei katse ihan ensimmäisenä niihin lehmiin kiinnittynyt :)

    Varmaan noin pienelle pennulle on tärkeintä että saa kasvuvaiheessa tarpeeksi ruokaa, ettei tule puutoksista mitään häiriöitä kehitykseen. Pennun emon omistajat vaikuttavat vastuuntuntoisilta koiranomistajilta, kun olivat kiinnostuneita pennusta vielä luovutuksen jälkeenkin. Toivottavasti pieni söpöliini pääsee mukavaan kotiin.

    Kalatalo on mainion näköinen ja tykkäsin noista tanssijapatsaista, olivat kivan normaalipainoisen ja muodokkaan näköisiä eikä mitään mallinukkeja.

    Tiina

    VastaaPoista
  15. Ai joo, heräsin yhtenä aamuna ja mielessäni oli sana Andhra Pradesh. En keksinyt yhtään, mitä se tarkoittaa tai mihin se liittyy. Kysyin mieheltänikin, että tietääkö se, mitä Andhra Pradesh tarkoittaa :) Ei tiennyt, mutta hetken päästä tajusin, että täältä sinun blogistasihan se sana oli mieleeni painunut :)

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullakaan. ;-)

      Vaikka toisaalta kävi pentua surku, kun se raukka oli joutunut näkemään nälkää, niin oli kyllä ehdottomasti parempi, että omistajat hakivat pennun pois. Toivottavasti parempi koti odottaa sitä jossain. :-) (Tekisi mieli hakea pallero itselleni!)

      Minäkin huomasin tanssijoiden muodot, ja todellakin kiva, etteivät ole mitään luuviuluja! Täällä ei minusta muutenkaan olla niin hirveän fanaattisia painon suhteen, vaan kulttuuri on paljon sallivampaa painon suhteen.

      Hih, kylläpä nauratti tuo Andhra Pradesh -juttu. Onkos tämä nyt sitä tiedostamatonta oppimista. :-)

      Poista
  16. Hyvällä lapsella on monta nimeä:

    Tältä sivulta löytyy kaikki nuo ja monta muutakin nimeä samalle kasville: (http://en.wikipedia.org/wiki/Hibiscus_tea)

    Hibiscus sabdariffa, roselle , sorrel (in Jamaica and Trinidad and Tobago), red sorrel (in the wider Caribbean)..jne...

    - ja nyt tajusin, että se on ollut varmaankin juuri tällaisesta kukasta peräisin ollutta teejuomaa, jota juotiin Egyptissä ja tuotiin kotiinkin.

    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas, kyse taitaa olla tosiaan samasta kasvista!

      Kiitos, Simran, kun jaksoit ottaa selvää. :-)

      Poista
  17. Minun bloggerin "uutisvuodossa" mikä onkaan nimeltään on nyt selvästi jotain mätää, en ollut huomannut tätäkään kirjoitustasi. Tänään blogger oli listannut erään toisen seuraamani blogin kymmenen postausta putkeen "uusina", kaikki eri päiviltä joista se ei ollut aikaisemmin hiiskunut mitään. Mur.

    Noh, nyt ainakin voin kiittää että otit kuvan tuosta kalatalosta, naurahdin ihan ääneen, miten mahtavan näköinen tyyppi! Et olisi saanut sanoa tuosta iltavalaistuksesta mitään, nyt haluan nähdä sen niissä väreissään... Sinisine silmineen... Yritin googlatakin mutta ei kuvia... Miten ihanaa, suomessa ei ikinä, ikinä voisi olla mitään noin hauskan innovativista. Onko siellä toinenkin kalatalo? Kun googlasin löysin tällaisen http://www.nandamurifans.com/forum/index.php?/topic/171141-nfdb-for-baadshah/ joka on vähän eri näköinen.

    Hieno juttu muuten että koiranpennun kasvattajat olivat olleet noin huolehtivaisia mitä tulee pentuun. Nyt kyllä sydämeen pisti kun ajattelin että siellä se on ollut nälkäisenä, voi toista :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, muuten nytkun katsoin linkin kuvaa luulen että se taitaakin olla photoshopilla tehty ;)

      Poista
    2. Minullakin on joskus ollut samanlaisia ongelmia bloggerin uutisvuodon kanssa. Tämä bloggeri on kyllä joskus niin syvältä. :-/

      Hihii, no nythän mulla on sitten yksi kuvauskohde tiedossa, kun pitää päästä kuvaamaan kalatalo iltavalaistuksessa. :-) Taitaa tuo linkin takana oleva fisu tosiaan olla photoshopattu, vaikka aika hyvin alkuperäistä jäljitteleekin. Aika ärhäkän näköinen yksilö. :-D

      Minullakin kävi sydämeen, kun ajattelin tuota pientä koiranpentua etsimässä nälkäisenä ruokaa.. Ei raukka jaksanut edes leikkiä, kun oli niin naatti. :-(

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3