Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 29. joulukuuta 2011

Viimeinen ateria ja muita viimeisiä

Kaikki alkaa olla valmista lähtöön. Kerrankin päätin aloittaa pakkaamisen tarpeeksi ajoissa, ettei tulisi mitään jättipaniikkia kaksi tuntia ennen lähtöä (sekin on koettu, vieläpä useasti). Olen ollut muutenkin jotenkin ihmeen aikaansaava ja pannut tuulemaan niin, että kerkesin pyöriskelemään alennusmyynneissä (kahdesti!) ja nyt vielä kirjoittelemaan blogiinkin. Smiley

Viime päivät ovat kuluneet kaikenlaisia hankintoja tehdessä, vaikka päätin ensin, että en ottaisi mitään ylimääräistä mukaan. Tein nimittäin radikaalin ratkaisun ja päätin pakata samaan tyyliin kuin jos lähtisin vain viikon matkalle johonkin - mukaan vain vaatteet ja muut välttämättömimmät.

Suunnitelma oli tämä, mutta toteutus olikin sitten ihan toinen. Koska Lufthansa ei enää lennä Hyderabadiin, jouduimme etsimään vaihtoehtoisia lentoreittejä. Ukkeli sattui bongaamaan Frankfurt-Mumbai -lennolta jonkin kummallisen tarjouksen ja onnistui saamaan business-luokan liput melkein economyn hinnalla. Business-luokassa matkatavaroita saa olla peräti 64 kiloa per naama, mikä tarkoitti tietenkin sitä, että piti alkaa kehitellä jostakin lisää matkatavaroita, ettei tulisi vain lenneltyä alipainolla. Smiley

Olenkin sitten ostellut mitä kummallisimpia mukaanviemisiä Intiaan. Joitakin juttuja on tosi vaikea löytää Intiasta - tai sitten ne ovat siellä hirveän kalliita - ja erityisesti tällaiset erikoisemmat käytännön jutut olivat hankintalistallamme. Nyt meillä on pakattuna matkalaukkuihin esimerkiksi otsalamppu (iltalenkkeilyäni varten), työkalusarja, lajitelma ruuveja ja nauloja, ulko-/sisälämpömittari, mopin varsi ja vaihtopäitä sekä ämpäriin kiinnitettävä mopin kuivauskori, rullalla olevia halpoja pakastuspusseja, joita voi käyttää vaikka mihin, ruokailuvälinesarja ja kuuden hengen posliiniastiasto. Astiasto on hankittu ihan ukkelin toiveesta, koska minusta intialaiset metalliastiat ovat paljon käytännöllisempiä. Ukkelin mielestä on kuitenkin kivempi tarjota vieraille ruokaa posliiniastioista - ja saahan niillä myös kätevästi lisäpainoa matkalaukkuun, hihii. Weetabixeja ja suomalaista kahvia en kuitenkaan tällä kertaa aio ottaa mukaan, koska aion testata, kuolenko ilman niitä. Smiley

Kävin pitkästä aikaa Matinkylän kierrätyskeskuksessa katsomassa, löytyisikö sieltä jotain halpaa mukaanvietävää, jonka voisi sitten joskus huoletta jättää Intiaan. Kierrätyskeskus oli muuttunut todella paljon sitten viime käynnin: huonekalut olivat muuttaneet omaan halliinsa, joten alakerran muut osastot olivat saaneet enemmän tilaa.

Yläkerran astiaosastoa.

Laseja, kuppeja, vaaseja ja sen semmoisia.

Talviharrastamisen ei tarvitse tulla kalliiksi!
Kierrätyskeskuksen talviurheiluvälinevalikoima oli melkoinen, ja hinnatkin ovat kukkaroystävälliset.


Vähän outoa...

Alakertaan oli tullut myös uusi osasto, kädentaito-osasto, jossa myytiin kaikenlaista käsityöhärpäkettä sekä esimerkiksi tapetteja.


Minä en kuitenkaan löytänyt tällä kertaa kierrätyskeskuksesta muuta ostettavaa kuin kuusi hauskan näköistä kahvikuppia, jotka olivat minusta juuri sopivan näköisiä ja kokoisia intialaiselle kahville ja teelle. Ukkeli meinasi kuolla nauruun, kun hän tutkiskeli kotona kuppien pohjia. Kupit olivat nimittäin made in India. Smiley

Viimeinen auringonnousu kotiparvekkeelta vähään aikaan.

Viime päivät olemme olleet ulkoruokinnassa, koska ei ole ollut yhtään aikaa miettiä ruoanlaittoa. Meille on muodostunut jonkinlaiseksi traditioksi, että matkaa edeltävänä iltana syömme aina Mäkkärissä, mistä en kyllä ota yhtään tunnontuskia, koska syömme hamppareita ja muita vastaavia niin äärimmäisen harvoin. Tänään aika ei ollut kuitenkaan ihan niin kortilla, sillä kerkesimme istumaan ravintolassa hieman pidempäänkin. Mäkkärille ei viitsitty senkään takia mennä, kun söimme jo eilen Kotipizzassa...

Viimeinen ateria.

Huomenaamulla suuntaamme kohti lentokenttää, ja perille Hyderabadiin saavumme joskus uudenvuodenaattoaamuna. Aattoiltana pitäisi sitten mennä juhlistamaan vuoden vaihtumista johonkin ravintolaan anopin ja appiukon kanssa. Jos en pääse koneelle enää ennen kuin vuosi vaihtuu, toivottelen varmuuden vuoksi kaikille oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2012!
Smiley

4 kommenttia:

  1. Toivottelen hirmuisen ihanaa matkaa!!!! Toivottavasti se sujuu hyvin. OIh, olen kyllä kateellinen noista business luokan lipuista. Minua niin haluttaisi käydä Suomessa mutta business luokan liput on niin hemmetin kalliit enkä jaksa istua niin pitkään economy paikoilla. oih ja voih. Mutta hirmuisen ihanaa uuden vuoden juhlimistakin jo valmiiksi ja pistähän viestiä tulemaan sitten intiasta! :)

    VastaaPoista
  2. Hyvää matkaa ja toivottavasti selvisitte painavien matkatavaroiden kanssa. Meidän Intian matkalla oleva sveitsiläinen pari oli lentänyt Zürichistä Delhiin business-luokassa painavien laukkujen kanssa eivätkä olleet ottaneet huomioon, että Intian sisäinen lento Udaipurista Mumbaihin olikin monkey class.
    Onpas hieno tuo kierrätyskeskus.

    VastaaPoista
  3. Tätä kirjoittaessa olette jo matkalla,joten toivon,että matka sujui hyvin. Ja toivottavasti tosiaankin selvisitte kaikkien painavien matkalaukkujen kanssa;D Että onkin siisti tuo kierrätyskeskus! Ja nauratti että menit sieltä ostamaan intialaiset teekupit Intian-asuntoa varten;D
    Oikein hyvää Uutta Vuotta Hippu!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Laura! Perille on päästy ilman vahinkoja ja ehjin nahoin, hihii.

    Business-luokassa matkustaminen on kyllä ihan toista kuin tavallisessa luokassa, kun siinä saa itsensä jollakin tavalla pitkälleenkin ja pystyy vähän nukkumaan. Hirveän kalliitahan ne liput on, mutta ehkä teidänkin kohdalle osuisi joskus jotain tarjouksia? Minä olen kerran matkustanut hirveässä sumpussa lomalennolla Thaimaahan, ja se oli kyllä ihan hirveä kokemus, kun jalkatilaa ei ollut juuri ollenkaan ja jalat turposivat niin, että en meinannut saada kenkiä jalkaan. Lento kesto kaikkinensa jotain 13-14 tuntia, ja se oli kyllä pelkkää painajaista joka minuutti.

    Allu, juu, ihan ok-hyvin selvittiin, vaikka Bombayhin saapumisen jälkeen kirosin kyllä jokaista kiloa. :-D Oltiin varauduttu kyllä siihen, että Intian sisäisellä lennolla saadaan maksaa ylikiloista, mutta se summa on niin pieni verrattuna kansainvälisiin lentoihin, että sen kyllä maksaa mukisematta. Loppujen lopuksi maksupolitiikka meni vähän ”intialaiseen malliin”, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. :-) (Ja sisäinen lento oli tosiaankin monkey-class, etten sanoisi että super-monkey class, hehe).

    Yaelian, matka sujui hyvin; nyt täytyy vaan yrittää tähän Intian-elämään ja anoppilaan! :-D Tuo kierrätyskeskus onkin aivan huippu-upea ollakseen kierrätyskeskus, ja se on myös tosi suosittu; aina täynnä ihmisiä. Oikein mukavaa ja menestyksekästä uutta vuotta sinullekin! :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3