Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.


keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Intialaisia iltakävelyllä - tyyli vapaa :-)

Niin se vain on terveysvalistus saavuttanut Intiankin! Melkein joka päivä lehdistä saa lukea jotakin terveelliseen elämäntapaan liittyvää: on jumppaohjeita, vinkkejä terveelliseen ruokavalioon, tietoa kolesterolista ja punaisen lihan vaaroista, ja ennen kaikkea - artikkeleita kävelystä ja juoksusta. Ihmisiä kannustetaan kävelemään ainakin viisi kertaa viikossa, ja jos kävelyrutiini alkaa tylsistyttää, ottamaan avuksi vaikkapa kännykän, jolla voi soitella kavereille samalla kun kävelee. Hyötyliikunta, askelmittarit, iPodit, intervalliharjoittelu ja vesijuoksu ovat täällä jo aivan eilistä kauraa - nyt kehotetaan hankkimaan synteettinen ruohomatto, jonka päällä voi juosta paikallaan vaikka telkkaria katsoessa, tai minitrampoliini, jonka päällä hyppiminen on sitä paitsi paljon hauskempaakin kuin kävely. Mutta todella monet vannovat vielä ihan tavallisen kävelyn nimeenkin, ja tämä postaus on omistettu näille käveleville intialaisille. :-)

Hyderabadin suosituin kävelyareena taitaa olla KBR-puisto Jubilee Hillsillä. Puisto on kansallispuisto keskellä kaupunkia, ja siellä on runsaasti eri kasvi- ja eläinlajeja sekä useita kävelypolkuja kaikille luonnon rauhaa kaipaaville kaupunkilaisille.

Puiston parkkipaikoilta alkaa monen kävelijän lenkki. Auringon laskiessa puiston kupeessa olevat parkkipaikat ovat tupaten täynnä - ja loput pysäköivät sinne, minne nyt autonsa sattuvat saamaan.

Jotkut kävelevät sisällä puistossa, mutta useimmat tykkäävät kävellä puiston ulkopuolella, sillä tämä on kaiken lisäksi ilmaistakin (puistoon sisälle on pieni sisäänpääsymaksu). Puiston erikoisuutena on nimittäin sen ympäri kulkeva lenkkipolku, KBR Park peripheral jogging track, joka on pituudeltaan noin 5 - 6 kilometriä.

Puiston portti. Koko puisto on ympäröity korkealla rauta-aidalla ja sisään puistoon pääsee vain tästä portista.

Lenkkipolku kulkee enimmäkseen aivan puiston aidan vieressä...

... ja aidan raosta voi tirkistellä itse puistoon, joka ei ole erityisen houkuttelevan näköinen.

Minä pidän tästä lenkkipolusta aivan valtavasti, ja täällä juoksentelu illan hämärtyessä on melkein parasta, mitä tiedän. Tämä on ehdottomasti yksi lempipaikoistani Hyderabadissa! Kävelyreitti on todella kaunis, hyvin hoidettu ja vihreä, ja olokin tuntuu siellä turvalliseltakin (verrattuna itse puistoon), koska tällä puiston ulkopuolisella kävelypolulla on ihmisiä usein ihan ruuhkaksi asti.

Useimmat intialaiset luottavat kävelylläkin perinteiseen tyyliin.

Jalassa sentään on lenkkarit... :-)


Lenkki sujuu huomattavasti rattoisammin, jos samalla voi vaihtaa kuulumiset.

Hieman levottomampaa housumallia...

... ja urheilullisempaa tyyliä.

Suoraan toimistosta: kännykkä, prässätyt housut ja valkoinen kauluspaita.

Tyylien kirjoa.
Välillä voi istua ihastelemaan maisemia......varsinkin sen jälkeen, kun on kiivennyt nämä portaat...

... tai jos oikein väsyttää, voi ottaa pienet nokoset.

Puistoon ja sen liepeille tullaan myös muussa kuin kävelytarkoituksessa; ihan vain aikaa viettämään perheen kanssa.

"--kele, vaipat unohtuivat autoon! Mä haen ne!"

Lapset keksivät puistossa monenmoista tekemistä, mutta niin kiire ei ole, etteikö kameralle kerkiäisi poseeraamaan!



Tulevia Bollywood-tähtiä?

Vielä muutamia kuvia kävelyreitin varrelta:



Aika lähteä kotiin!

maanantai 25. toukokuuta 2009

Yksi miljoonasta

Appelsiinipuun alta singahti minulle haaste:

Sinut on poimittu miljoonien joukosta! Tee näin: poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi. Haasta meemiin mukaan neljä blogiystävääsi.

Täältä pesee!

Kuva: Faktaomfartyg.se

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt

1. Kansimiehen hommat laivoilla.
Villissä nuoruudessani keksin, että minusta tulee merikapteeni, ja läksin opiskelemaan merenkulkualaa. Työharjoittelujaksoilla olin useilla laivoilla, mm. kuvassa näkyvällä m/s Antareksella. Olen ohjannutkin tuota laivaa ihan yksin, vaikka joku ukko oli tietysti aina lähistöllä katsomassa, ettei ajeta karille! Merikapteenia minusta ei kuitenkaan lopulta tullut, vaan opiskelut jäivät matruusi-asteelle.
2. Toimistotyöntekijän hommat.
Kaikki mitä näihin kuuluu - tai ei kuulu.
3. Henkilöstöhommat.
Näissä hommissa olin paljon tekemisissä intialaisten kanssa, ja intialaisten "työminä" tuli aika tutuksi. Tämä oli hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. :-)
4. Keittiöhommat.
Tiskarina, keittiöapulaisena, kokkina sekä hieman salin puolellakin sähläämässä... :-D

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella

1. Tosi-tv.
Nolottaa tunnustaa, mutta olen armoton tosi-tv -fani. Top Chef, Huippumalli haussa, Unelmien poikamies, Diili, Selviytyjät, Amazing Race, Maajussille morsian, ja - voi nolous - jopa Big Brother! Joskus jopa harkitsin itse hakevani Big Brotheriin, mutta tämä ajatus kaatui niihin vessassa oleviin kameroihin! :-D
2. Ruokaohjelmat.
Eivät kylläkään kaikki. Olen aika ronkeli näiden suhteen.
3. Lost.
Ainoa ohjelma, jota minä ja ukkeli katsotaan yhdessä. Siksi tässä.
4. Greyn anatomia.
Jostakin syystä tämä sarja on aina viehättänyt kovasti.


Neljä paikkaa, jossa olen ollut lomalla

1. Eurooppa.
Tämä maanosa on koluttu aika tarkkaan, sillä kiersimme aika paljon perheen kanssa asuntovaunulla Eurooppaa, kun olin lapsi ja nuori. Muistelen näitä matkoja erityisellä lämmöllä, vaikka ahtaissa oloissa tunteet aina välillä kuumenivatkin. Erityisesti rakastuin Lissaboniin, ja Portugaliin muutenkin.
2. Agadir, Marokko.
Tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ilman vanhempia - ikää 16 vuotta ja matkaseurana samanikäinen kaveri. Ihmettelen vieläkin, miten selvisimme tuolta reissulta ehjinä ja kaikki kamat tallella takaisin!
3. Hua Hin, Thaimaa.
Täällä kävimme ukkelin ja vanhempieni kanssa neljä vuotta sitten. Tykkäsin Thaimaasta maana, sillä se oli jotenkin paljon vieraanvaraisempi kuin Intia. Matka oli kokonaisuutena muutenkin oikein mukava. Yhden asian kuitenkin päätin: Finnairin lomalennoilla en enää koskaan tuollaisia lentomatkoja lennä.
4. Puerto de la Cruz, Teneriffa.
Olen käynyt täällä useammankin kerran, mutta mieleeni on jäänyt varsinkin se kerta, kun olimme silloisen opiskelukaverini kanssa Málagassa suorittamassa pakollista kieliharjoittelua. Yhtenä päivänä keksimme, että nyt saa espanjan tunneilla istuminen jäädä, ja ostimme kahden viikon (halvimman mahdollisen!) pakettimatkan Teneriffalle. Päädyimme hotelliin, joka oli kaukana kaikesta ja täynnä espanjalaisia eläkeläisiä, mutta emme voineet mennä muuallekaan, sillä rahamme olivat niin vähissä, että minulla ei ollut varaa ostaa edes uimapukua! Siellä sitten kituutimme sen kaksi viikkoa ja se oli kyllä elämäni kamalin "loma".


Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin

1. Monen blogin sivut.
2. Sähköposti.
3. Iltasanomat ja Iltalehti.
4. Google.

Neljä lemppariruokaani

1. Äiskän kalakeitto iskän kalastamista kaloista.
Söin tätä kerran kaiken, mitä kattilassa oli jäljellä, eli noin 4 - 5 lautasellista.
2. Äiskän lihapullat ja paljon ketsuppia päälle.
3. Lasagne ja pastaruoat yleensäkin.
4. Keema naan.
Tähän jauhelihalla täytettyyn naan-leipään tutustuin vasta viime viikolla yhdessä ravintolassa, ja voi että se oli hyvää!

Neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri nyt

Ihan kauhea tunnustaa, mutta sellaista paikkaa ei ole, jossa olisin tällä hetkellä mieluummin. Suomeenkaan en mitenkään kaipaa, varsinkin kun tiedän, että ensi kuussa kuitenkin pääsen sinne. Omia ihmisiä Suomessa on tietysti ikävä, mutta mitään paikkaa en erityisemmin ikävöi. Ajatus Espoon-kodistakin ja kaikista asioista, jotka siellä ovat rempallaan, lähinnä vain ärsyttää. Luultavasti voisin muuttaa Intiaan ihan pysyvästikin (en kuitenkaan ole muuttamassa, terveisiä vaan kotiväelle...).

Toivottavasti kukaan ei tykkää huonoa, jos en taaskaan laita tätä haastetta eteenpäin. Minun on aina niin vaikea haastaa ketään, kun rupean miettimään, että mitä jos haasteen saaja ei tykkääkään saamastaan haasteesta... Itse kyllä otan kaikenlaiset haasteet oikein mielelläni vastaan! :-)

lauantai 23. toukokuuta 2009

Ota kiinni jos saat! (appiukkoni mun)

Anoppipostauksen piti olla ainoa laatuaan, mutta nyt appiukosta on tullut niin päivänpolttava puheenaihe, että oli ihan pakko tehdä vielä erillinen postaus hänestäkin! :-)

Appiukkohan otti loparit Hyderabadin työpaikasta, koska tarkoituksena oli palata Nelloreen ja ilmeisesti vihdoinkin ruveta viettämään leppoisia eläkepäiviä. Appiukko on jo ainakin kerran aiemminkin jäänyt eläkkeelle, mutta palasi takaisin työelämään, ennen kuin anoppi kerkesi laskea kolmeen. Nyt appiukko kuulemma halusi lopettaa työt, koska toinen poika (S:n veli siis) sekä muuta nuorisoa saapuisi kesä-heinäkuussa USA:sta, ja appiukon toiveissa oli viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ei kerennyt muuttokuorma edes lähteä Hyderabadista Nelloreen, kun appiukko oli jälleen kehitellyt itselleen uuden työpaikan, taas Hyderabadista. Nyt appiukko matkustelee useamman kerran kuussa Nelloren ja Hyderabadin väliä (matkaan menee junalla yksi yö), ja anoppi odottelee kotona Nelloressa.

Mutta tämähän oli vasta alkua. Appiukko on nimittäin päässyt matkustelun makuun, eikä häntä tunnu pysäyttävän mikään. Maanantaiaamuna appiukko saapui junalla Hyderabadiin ja jatkoi siitä vielä paikallisjunalla työpaikalleen, jossa hän vietti maanantaipäivän. Illalla appiukon oli tarkoitus tulla meille yöksi ja mennä tiistaiaamuna taas Hyderabadin työpaikalleen, mutta kun ilta koitti ja S. sai isänsä vihdoin puhelimella kiinni, kävikin ilmi, että appiukko oli lentokentällä lähdössä Delhiin, josta hän jatkaisi vielä junalla 300 kilometriä jonnekin Rajasthaniin! Siellä Rajasthanissa appiukko on nyt viettänyt koko viikon, eikä kenelläkään ole tietoa, milloin tuo mahtaa palata Nelloreen ja mitä kautta.

Nämä appiukon seikkailut ympäri Intiaa ovat saaneet koko suvun ihan pois tolaltaan. "Eikö se mies tajua, ettei ole mikään poikanen enää?" "Tuommoinen matkustaminenhan on aivan liian rankkaa sen ikäiselle." "Mies tahtoo elää kuten poikansa, matkustellen sinne tänne, vaikka pitäisi jo vähän hiljentää tahtia!" Bobbykin soitti tiistaina appiukolle: "Uncle, mitä ihmettä sinä siellä Rajasthanissa teet? Eikö kannattaisi jättää matkustamiset vähän vähemmälle ja ottaa ihan rauhallisesti?" Appiukolla oli vastaus valmiina: "Mitä minä kotona tekisin; istuisin vain ja pitkästyisin! Sitä paitsi seuraavaksi aion matkustaa Etelä-Afrikkaan." *reps*

Appiukko on monessa suhteessa ihan vastakohtainen anoppiin verrattuna, mutta hyvin heidän rakkautensa on silti kestänyt. Tässä tapauksessa voi todellakin puhua rakkaudesta, sillä anopin ja appiukon avioliitto oli rakkausavioliitto - kuvitelkaa nyt, yli 40 vuotta sitten; millainenkohan skandaali se on oikein mahtanut tuohon aikaan olla! Appiukon olisi oikeastaan pitänyt mennä naimisiin yhden toisen tytön kanssa, mutta appiukkopa kieltäytyi, koska halusi vaimokseen anopin. Appiukon eräs serkku tarjoutui sitten menemään naimisiin appiukon varsinaisen morsiankandidaatin kanssa ja vietti tämän kanssa ilmeisestikin aika onnettoman elämän, koska piti hankkia rakastajatar ja vielä kakkosperhekin! Oma vaimo istui kotona makeisia ja rasvaisia naposteltavia ahmien, kunnes hänestä tuli niin lihava, että hyvä jos mahtuu enää tuoliin istumaan. Tämä appiukon serkkukin on nyt hyvin ajankohtainen tapaus, sillä hän makaa (onnistuneen) ohitusleikkauksen jäljiltä yhdessä sairaalassa täällä Hyderabadissa.

Tähän loppuun vielä appiukon parhaita paloja:
  • Appiukko on siitä harvinainen mies, että hän ei ole lainkaan kiinnostunut urheilusta, ei edes kriketistä. Taitaakin olla ainoa mies Intiassa, joka ei ole kiinnostunut kriketistä! Uutisia ja ajankohtaisohjelmia hän sen sijaan tykkää katsella, ja vaalien alla vaalikeskustelut olivat appiukolle ihan ykkösjuttu. Kun naiset kälättivät sohvalla liian kovaäänisesti ja kaukosäätimestä loppuivat volyymit, appiukko veti tuolin telkkarin eteen ja keikkui siinä tuolin etureunalla televisioruudun edessä. Minun ei tämän jälkeen tarvinnut katsoa enää televisiota, sillä oli paljon viihdyttävämpää katsoa appiukkoa ja arvailla, milloin hän putoaisi tuolin reunalta vaalikeskusteluun niin kovasti eläytyessään; appiukko nyökkäili päätään, nauraa hohotti, otti hassuja ilmeitä ja elehti käsillään. :-)
  • Kovin kovaa vauhtia liikkuvassa autossa appiukko ei pysty olemaan. Jos joku toinen on kuskina, hän saa kuskin hermostumaan hokemalla koko ajan takapenkiltä, että "slow, slow, drive slowly". Aiemmin appiukko ajoi itsekin autoa, mutta vauhti ei mitenkään päätä huimannut. Auto kuitenkin liikkui ihan todistettavasti, koska kerrankin pääsimme Nelloren rautatieasemalta kotiin anoppilaan - aikaa siihen tosin kului tovi jos toinenkin... :-D Appiukon autoajelut loppuivat siihen, kun Bobby ja joku toinen kaveri kerran näkivät appiukon köröttelemässä moottoritiellä kävelyvauhtia, nenä tuulilasissa kiinni. Muu liikenne moottoritiellä oli ihan sekaisin, kun appiukko yritti niellä kilometrejä; hitaasti mutta varmasti. Bobby sanoi seuraavan kerran appiukon tavatessaan, että kuulehan uncle, nyt loppuivat nämä sinun autoilusi; sinulle on hommattava autokuski! Aikansa hyvää ja luotettavaa autokuskia haeskeltuaan Bobby löysikin sitten tämä nykyisen - saman, joka sairastui taannoin lämpöhalvaukseen. Kun kysyin jokin aika sitten appiukolta autokuskin vointia, appiukko tokaisi, että juu, oikein hyvin se voi; parani heti, kun pääsi vaimonsa ja lastensa luokse!
  • Vaikka appiukko ei auton ratissa kovin sukkela olekaan, hän on muuten kyllä hyvin vikkeläliikkeinen, eloisa ja aktiivinen mies. Appiukko tykkää kävellä pitkiäkin matkoja, ja Suomessa ollessaankin hänen suurta huviaan olivat pitkät kävelylenkit Espoon asfalteilla kukonlaulun aikaan. Joskus hän sai anopinkin mukaansa, mutta silloin lenkki oli huomattavasti lyhyempi, ja lenkin jälkeen varmasti kuultiin, kuinka anopin jalkoihin sattui. Kerran oikein otin asiakseni selvittää anopilta, missä kohtaa jalkoja kipu tarkalleen oikein oli, jolloin selvisi, että kipu oli pohjelihaksissa! Kyllä minunkin pohkeeni kipeytyisivät, jos kävelisin pitkään sellaisilla lipsuttimilla, joita täällä harrastetaan!
  • Appiukko tykkää kovasti matkustamisesta, uusien paikkojen näkemisestä ja muutenkin uusista kokemuksista. Suomessa ollessaan appiukko muisti mainita jokaiselle, jonka kanssa puhui puhelimessa (ja näitä puhekumppaneita oli paljon!), kuinka vihreää Suomessa on ja kuinka Suomi on tuhansien järvien maa. Appiukko myös tietää paljon asioita, ja hänen seurassaan onkin hyvä olla varautunut vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin, esimerkiksi "kuinka monta autoa tuon laivan autokannelle mahtuu" ja "mitkä ovat Suomen tärkeimmät vientiartikkelit".
  • Appiukko on myös siitä harvinainen intialainen, että hän on kaikkiruokainen ja syö siis suurella mielenkiinnolla vaikkapa suomalaisittain valmistettua kalaa (lihaa ja kanaa hän ei kuitenkaan syö). Tarvittaessa appiukko kuitenkin ottaa intialaisarsenaalin käyttöönsä. Jokin aika sitten olimme appiukon kanssa syömässä Little Italy -nimisessä ravintolassa, ja appiukko ei, chiliöljypullon kerran pöydältä bongattuaan, siitä hevillä luopunut. Chiliöljyyn topattiin valkosipulileivät, sitä oli parsakaalikeitossa ja pastassa, ja varmaan olisi ollut jälkiruoassakin, jos olisimme sellaista syöneet. :-)
  • Appiukko ei juurikaan stressaa mistään, vaan hän ottaa asiat yleensä aika lunkisti. Kun anoppi esimerkiksi meillä Suomessa ollessaan poltti keittiön mattooni kuumalla padalla mustan jäljen, appiukko istui sohvalla, hekotteli sydämensä pohjasta ja hoki "I see, I see" (tämä taitaa muutenkin olla appiukon lempilause). Minulle tulikin sitten yllättäen asiaa läheiseen kauppakeskukseen, jossa kävin laskemassa sataantuhanteen... :-D
  • Appiukko ei osoita kiintymystään avoimesti, vaan se pitää osata tulkita rivien välistä. Eräs S:n serkku kertoi kerran esimerkin: kun serkku tuli pitkästä aikaa kylään appiukon ja anopin luokse, appiukosta näki, että hän oli vierailusta kovasti mielissään, mutta hän ei osannut sanoa muuta kuin että "typerä poika, pitikö sinun tuoda tuollaiset määrät matkatavaroita!". Onneksi appiukon naamasta näkee yleensä todelliset tunteet - jos hymynkaretta on näkyvissä, vaaraa ei ole!

torstai 21. toukokuuta 2009

Monsuunia, koleraa ja muita uutisia

Monsuuni lähestyy

Monsuunin eteneminen. (Kuva: Wikimedia)

Monsuunikausi (eli sadekausi) on pian alkamassa Intiassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lämpötila putoaa tuonne reiluun kolmeenkymmeneen, jatkuva auringonpaiste väistyy, ja tilalle tulevat päivittäiset sateet ja ukkoset. Tämä kesä onkin kuulemma ollut poikkeuksellisen kuuma, sillä normaalisti lämpötila ei neljänkymmenen päälle kipua, vaan jää sen alle. Tänä vuonna nämä lämpötilalukemat ovat kuitenkin olleet Hyderabadissa aivan tavallisia, mutta pian asiaan on siis tulossa muutos.

Monsuuni on vuodenaikaistuuli, joka puhaltaa mereltä mantereelle. Monsuuni saapuu keskiarvojen mukaan Intiaan (Keralaan) kesäkuun ensimmäinen päivä, mutta sen saapumisajankohta vaihtelee hieman vuosittain. Vuonna 1960 monsuuni saapui esimerkiksi jo toukokuun 14. päivä ja vuonna 1972 vasta kesäkuun 18. päivä. Tänä vuonna monsuunin on arvioitu saapuvan Keralaan tämän kuun 26. päivä ja jatkavan matkaansa siitä pidemmälle Intiaan. Andhra Pradeshiin (jossa Hyderabadkin sijaitsee) monsuunin on arvioitu saapuvan tämän kuun loppuun mennessä eikä vasta kesäkuun 5. päivä, kuten tavallisesti. Sademääristä odotetaan normaalivuosien kaltaisia.

Monsuunisateessa. (Kuva: Guardian)

Raju ukkoskuuro Hyderabadissa

Monsuunin enteitä nähtiin jo tiistai-iltana Hyderabadissa, sillä kaupungissa riehunut ukkosmyrsky viilensi kaupungin monella asteella. Mikään ihan pieni juttu ukkonen ei Intiassa tavallisesti ole, sillä myräkkä saattaa jatkua kauankin, vettä tulee kaatamalla ja salamat valaisevat taivaan. Ukkosen jälkiseurauksista saa sitten lukea seuraavan päivän lehdestä, ja tavallisimpiin ukkosen tekemiin tuhoihin kuuluvat mm. salamaniskuihin kuolleet ihmiset, autojen päälle kaatuneet massiiviset mainostaulut, kaatuneet sähkötolpat tai puut, rikki poksahdelleet muuntajat sekä laajamittaiset sähkökatkokset ja liikenneruuhkat.

Silminnäkijähavainto Olin tiistaina lopettelemassa juoksulenkkiäni puistossa, kun sade alkoi. Koko juoksulenkin ajan oli salamoinut, ja olinkin jännittänyt, ehdinkö autolle takaisin ennen myräkän alkua. Ajomatka kotiin olikin sitten aika mielenkiintoinen ja keskittymistä vaativa, sillä vettä satoi kaatamalla. Tie alkoi hetkessä lainehtia ja tiessä olevat kuopat täyttyivät vedellä, jolloin montuista tuli erittäin petollisia, koska niitä ei nähnyt lainkaan. Ilta oli jo muutenkin pimeä, mutta sitten menivät vielä sähkötkin, jolloin eteensä ei sateesta ja pimeydestä johtuen nähnyt käytännöllisesti katsoen lainkaan. Kaiken lisäksi yksi muuntaja (?) räjähti juuri sen ohi ajaessani, ja kokemus oli pelottava, sillä muuntaja poksahti kuin ilotulitusraketti, isona valomerenä ja kovaa ääntä pitäen.

Kolera aiheuttaa pelkoa Hyderabadissa

Pieniä kolerapotilaita. (Kuva: Medindia.com)

Toukokuun alkupuolella Bholakpurin kaupunginosassa Hyderabadissa monta sataa ihmistä joutui sairaalaan alettuaan ripuloida ja oksennella rajusti. Sairastumisen syyksi paljastui saastunut juomavesi, tarkemmin sanottuna juoma- ja jäteveden sekoittuminen jossakin kohtaa putkistoa. Juoma- ja viemärivesiputket kulkevat vierekkäin, ja jossakin nämä vedet ovat päässeet sekoittumaan keskenään. Toistakymmentä ihmistä kuoli ja yli 500 joutui sairaalahoitoon.

Kun asiaa alettiin tarkemmin tutkia, sairastumisen syyksi paljastui kolerabakteeri, mikä tuli kaikille järkytyksenä, sillä koleraa ei ole esiintynyt laajamittaisesti Intiassa muutamaan vuoteen. Koleran lisäksi Bholakpurin alueen asukkailta löydettiin myös lavantautia ja hepatiittia, jotka johtuvat alueen epähygieenisistä elinolosuhteista.

Toistaiseksi viraomaiset eivät ole tehneet asian hyväksi paljonkaan. Terveysviranomaiset ovat jakaneet asukkaille klooritabletteja juomaveden puhdistamista varten ja käyneet kampanjoimassa ja informoissa ihmisiä ovelta ovelle -menetelmällä. Vaikka ikivanhoja vesiputkia on vaihdettu uusiin, saastuneen veden alkuperää ei vieläkään ole pystytty paikallistamaan.

Silminnäkijähavainto Onneksi en itse ole joutunut kohtaamaan koleraa tai muita vastaavia sairauksia! Bholakpurin tilanne on kuitenkin herättänyt niin minut kuin paikallisväestönkin muistamaan sen, miten tärkeää on katsoa, mitä syö ja juo, ja missä. Olen muuten ollutkin todella huoleton syömisteni ja juomisteni kanssa, joten pieni muistutus on ihan paikallaan. Hyderabadin kolerasta mieleeni muistui joskus näkemäni elokuva Kirjava Huntu, sillä sen tapahtumat sijoittuvat pieneen kiinalaiskylään, jossa juuri riehuu tappava koleraepidemia. Mieleeni tuli tätä kirjoittaessani se hirveä epätoivoinen tunnelma, joka minulla oli tuota elokuvaa katsoessani - kun koleradiagnoosi merkitsee samaa kuin kuolemantuomio; kun ihminen tulee kuolemaan nestevaukseen eikä voi tehdä muuta kuin odottaa loppunsa tuloa. Ja nyt tuo sama tauti on tässä samassa kaupungissa kuin minäkin - onneksi tosin noin 15 kilometrin päässä. Nykyään kolerasta voi tietysti selvitäkin, jos vain pääsee ajoissa hoitoon.

Kolerapotilaita vuonna 1947. (Kuva: LIFE Images.)

Terrori-isku Hyderabadissa vaati yhden poliisin hengen

Yksi poliisi kuoli ja toinen haavoittui Falaknuman kaupunginosassa sattuneessa ampumavälikohtauksessa Mecca Masjidin pommi-iskun toisena vuosipäivänä 18.5.2009. Kaksi tuntematonta miestä avasi tulen vartiontitehtävissä olleita poliiseja kohti vain noin 200 metrin päässä poliisiasemasta. Paikalle jätetyn lehtisen mukaan iskun takana oli terroristijärjestö nimeltä TGI, joka halusi kostaa poliiseille Mecca Masjidin pommi-iskussa tulituksen kohteiksi joutuneiden henkilöiden kuoleman. Lehtisen mukaan lisää vastaavia iskuja tultaisiin näkemään.

Poliisiasema Gatchibowlissa.

Silminnäkijähavainto Mistä tietää, että Hyderabadissa on tapahtunut jotakin poikkeavaa? No tietysti siitä, että poliisit pysäyttelevät check-pointeissaan autoja ja kyselevät, ketä sitä oikein ollaan miehiään tai naisiaan. Näin kävi maanantai-iltanakin: auto seis, takapaksi auki (mitähän ne sieltäkin oikein kuvittelevat aina löytävänsä) ja ikkuna auki, jotta päästään rupattelemaan konstaapelien kanssa. Minulla on suomalaisen ajokortin lisäksi kansainvälinen ajokortti, mutta nämä poliisit eivät tunnu ymmärtävän kummastakaan yhtään mitään. Jossain vaiheessa päästäänkin aina siihen, että poliisi kysyy, mistä maasta olen kotoisin. "Finland", vastaan. Poliisi höristelee korviaan ja kysyy "England?". "No, Finland", ja kun poliisista näkee selvästi, että hänellä ei ole hajuakaan, millä planeetalla semmoinen maa mahtaa olla, katson parhaakseni lisätä vielä: "in Europe, Northern Europe". Tähän vastaukseen poliisit yleensä tyytyvät. Jos olen liikkeellä yksin, kysely tosin jatkuu: oletko töissä täällä, mitä täällä oikein teet, missä miehesi on töissä, kenen auto tämä, kuka tämä henkilö rekisteriotteessa on... En minä näistä mitään stressiä jaksa ottaa - vastaan, mihin osaan, ja sitten jos en osaa, täytyy varmaankin kilauttaa kaverille... ;-D

torstai 14. toukokuuta 2009

Intialaisia käsitöitä - osa 1

En ole unohtanut lupaamiani postauksia käsitöistä ja sareista, vaikka siltä ehkä onkin vaikuttanut! Nämä postaukset ovat kuitenkin aina jääneet, koska minusta on tuntunut, että minulla ei ole vielä lainkaan tarpeeksi kuvia niitä varten. Hetken kuvakansioitani kaiveltua kuitenkin totesin, että ehkä näistä olemassa olevista kuvistakin jo yhden postauksen saa koottua. :-) Tästä postauksesta puuttuvat kuitenkin esimerkiksi tekstiilityöt vielä kokonaan, joten niitä on ainakin toivottavasti luvassa myöhemmin. Käsitöihin palataankin taas sitten, kun minulla on lisää materiaalia kasassa!

Pahoittelen sitä, että en osaa kertoa käsitöistä mitään sen tarkemmin, sillä minua surkeampaa käsityötuntijaa maailmassa tuskin on. Siskoni oli meistä sisaruksista se, joka oli paikalla silloin, kun kädentaitoja jaettiin... :-)

Nämä "naamarit" ovat Intiassa tavallistakin tavallisempi näky. Tämä paikka, jossa näitä maalattiin, löytyi Nelloresta erään tien varrelta. Ripustettuna roikkuu valmiita naamareita; maassa olevat odottavat vielä maalaamista.

Valmis naamari ripustetaan tavallisimmin talon seinustalle, ja sen tarkoitus on jäänyt minulle hieman hämäräksi, mutta arvelisin, että tämänkin naamarin tarkoitus on pitää pahan silmän tuoma huono onni pois talosta.

Naamari voidaan myös ripustaa vaikkapa näin, rakennuksen portille.


Nämä ruukut ja elefantti ovat ilmeisesti terrakottaa, joka näyttäisi Wikipedian mukaan olevan lasittamatonta savea (yritän tässä samalla sivistää itseäni, heh heh).

Nämä neliskanttiset ruukut ovat pyhää basilikaa, tulsia varten. Tulsi on hindulaisuudessa hyvin palvottu yrtti, jolla uskotaan olevan valtava määrä terveydelle edullisia ominaisuuksia. Näiden tulsi-ruukkujen kaikki sivut ovat erilaisia - jokaisella sivulla on erilainen jumalkuva - ja ruukussa on myös paikka pienelle öljylampulle (öljylampullakin on hindulaisuudessa tärkeä rooli).

Tässä on hieman värittömämpi tulsi-ruukku aivan oikeasti käytössä erään asunnon ulkopuolella.


Joitakin kivi- ja marmotitöitä. Minulle tuli hirveä himo saada tuommoiset kiviset lasinaluset. Paljonkohan mahtaisivat maksaa?

Olen muistaakseni aiemminkin höpissyt Shilparamamin puistosta, joka on meiltä kävelymatkan päässä, jos sattuu olemaan reippaalla tuulella. Olen aivan ihastunut tähän puistoon, joka on perustettu Intian kulttuuri- ja käsityöperinteen säilyttämiseksi ja ylläpitämiseksi. Puistossa on paljon muutakin mielenkiintoista kuin käsityöt, ja postaan puiston muista ihmeistä joskus toiste. Nyt kesällä puistossa järjestetään paljon erilaisia käsityökursseja lapsille ja naisille. Ajelen puiston ohi monta kertaa päivässä, ja olen nähnyt puiston edessä olevan mainoskyltin järjestettävistä kursseista varmaan ainakin sata kertaa, mutta vasta eilen pysähdyin tarkastelemaan kylttiä lähemmin. Silloin tuli kyllä tunne, että olisi pitänyt osallistua jollekin kurssille, vaikka en käsitöiden tekemisestä kauhean kiinnostunut olekaan; sen verran halpaa touhua kurssit ovat!

100 rupiaa = n. 1,48 euroa.

Siis aivan käsittämätöntä: esimerkiksi kuuden kuukauden mittainen öljymaalauskurssi maksaa vain vajaat 15 euroa (1000 rupiaa) ja myös kuuden kuukauden mittainen klassisen tanssin kurssi vajaat 18 euroa (1200 rupiaa). Kyllä minua nyt hävettää oma saamattomuuteni!


Puistossa on paljon perinteisiä intialaisia maalaisrakennuksia, jotka sopivat hyvin puiston käsityöhenkeen.

Näissä herttaisissa rakennuksissa järjestetäänkin ainakin osa käsityökursseista.


Puiston siimeksestä löytää hauskoja yllätyksiä.

Käsitöitä on tietenkin myös myynnissä alueella. Yhdellä aukiolla on aivan uskomaton kokoelma keramiikkaa (kuvassa on vain toinen puoli aukiosta).

Huomaa kuvan oikeassa alanurkassa olevat, ihanat pikkuiset kassit. Tuollainen minun on ihan ehdottomasti saatava!

Maalattuja kuppeja on vaikka minkävärisiä. Tänne täytyy kyllä tulla vielä ihan ostomielellä - kunhan vain saisin mukaani jonkun paikallisen tinkimään puolestani. :-)

Kauniita maalattuja ruukkuja.

Hieman erilaiset tulsi-ruukut.

Nämä kauniit eläimet ja hahmot ovat käsittääkseni myös terrakottaa.

Huikeita vaaseja (vai mitä lienee ruukkuja) ...

... ja muuten vain kauniita esineitä.

I'll be back!